tiistai 23. toukokuuta 2017

Jotain herää...


Uutta elämää


Jotain herää
taas minussakin

harmaan takkini alla

syvälle painuneena

kun katson miten kaikki
ympärillä
herää

uuteen elämään




Kaiken aikaa


Voi meitä
ellei uutta luotaisi

mutta luodaan

kaiken aikaa
se puhkeaa esiin

siinä on toivo
jokaiselle

menetykselle
pettymykselle
tiensä päähän tulleelle

tai
itseään tarkkailevalle

uutta luodaan

saat luottaa







keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Rakkaudesta metsään!


Kylkesi kaarnaa


Minä rakastan sinua metsä
sinun kätesi karheaa pintaa
jokaista kantoa ja
askelten alla risahtavaa oksaa

minä rakastan sinun kylkesi kaarnaa
ja poskillasi roikkuvaa naavaa

olet kaunis
juuri tuollaisena
puhtaana, tuoksuvana

minä rakastan sinua Suomi
sinun jokaista sadetta ja sammalta
oikukasta sielua ja
vain harvoille sopivaa ilmanalaa

minä rakastan sisimpäsi sisua
ja herkkyytesi vapinaa

olet hyvä
en tahtoisi toisaalle
maailmalla vain vierailen



Metsän syliin


Ota itsellesi aikaa
heittäydy metsän syliin
tunne tuulen vire kasvoillasi

kuule kuinka elämä laulaa

ota itsellesi tilaa
sulkeudu lehvien varjoon
ja juokse, ryntää taas aurinkoon!

tunne kuinka kiire sulaa




perjantai 21. huhtikuuta 2017

Jo nyt - mutta ei vielä!


Odotuksen aika


Linnunlaulua kuuluu jo

aurinko välkehtii sisään
likaisista ikkunoista
niin että silmiin vihlaisee

vielä tippuu räystäiltä jäätyvä vesi
kylmä tuuli ui läpi takin kauluksen
ja paikkapaikoin vielä luntakin

silti ei aikaakaan
kun tämäkin odotuksen aika
saa täyttymyksensä

lämpö saapuu



Lohtua


Jotakin kaunista
jotakin hyvää

antakaa minun tänään nähdä
tuntea

edes pieni pala

toivoa

sanokaa edes yksi sana
lohtua



Ihmeitä


Ei kukaan piirrä
tämän kauniimmin
ihmeitä
koivun oksille
tai laineita
jo avoimina virtaaville vesille

ei kukaan toinen
maalaa kuutamoa yötaivaalle
tai sävellä ensimmäistäkään
ti ti tyy -konserttia
alkavan kevään reunalle

ei kukaan toinen
ei kukaan
ei

siinä minulle tarpeeksi

tai oikeastaan
yltäkylläisesti

syytä haltioitumiseen

tänäänkin

torstai 20. huhtikuuta 2017

Eivät ne pesää tee


Takkuinen vyyhti


Ajatukset juoksevat
yhtämittaisena virtana
väärinymmärryksestä toiseen

kunnes on valmis

takkuinen vyyhti
jonka selvittäminen vaati
enemmän
kuin alunperin
oli tarpeen

 

Aika on vihata ja aika surra


Anna vihan tulla
surun
kaiken
ja kaikkineen

eivät ne kotia rakenna
eivät ne pesää tee
ne tekee vain tehtävänsä
sitten ne hälvenee



Kilven takana


Kilvessä on se hyvä puoli
että sen avulla voi torjua
pahan palavat nuolet

se huono puoli siinä on
että sen taakse voi kätkeytyä
piilottaa murheet ja huolet

anna rakkauden tulla
ja hoitaa

perjantai 20. tammikuuta 2017

Kuuletko hiljaisuutta?



Kun mitään ei vielä ollut

Kun kuu leikkaa taivaankanteen
sirpin muotoisen aukon
ja miljoonat tähdet puhkovat valopisteinä
mustaa, öistä avaruutta

kuuletko sitä hiljaisuutta

joka leijui vesien yllä
kun mitään ei vielä ollut
vain hän


Niin kauan vaiettiin


Sanomattomat sanat
leijuvat ilmassa
hiljaisuus huutaa
sietämättömän kovaa

kunnes on puhuttava

pelkonsa puhki
suu puhtaaksi
ja miksi

niin kauan vaiettiin



Viipyilevä hitaus


Viipyilevä hitaus
usein sitä tarvitaan
keskelle turhia kiireitä
joskus sillä vain tahdotaan
silkkaa haluttomuutta peitellä

kiitos
että saan olla hiljaa
ja viipyä

tulkoon räjähtävä voima
kun on tehtävä
mentävä

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hallayön purema


Mollissa


Jos maa osaisi laulaa
mitä se laulaisi tänään

syyssateiden piiskaama
ensimmäisen hallayön purema

laulaisiko mollissa


Oikeaan aikaan


Kun yksi lehti
vielä vihannoiva
tiukasti kiinni
oksan mutkassa
niin jo toinen
ruskean keltainen
leijuu tuulen mukana
pitkin nurmen aaltoja

mistä ne tietävät
oikean aikansa
sen joka on juuri
kullekin sopiva



Luopumista


Syksy

luopumisen
kuoleman aikaa
sanotaan

ja onhan se

mutta miten muutoinkaan
tulisi millekään uudelle tilaa


tiistai 23. elokuuta 2016

Rakasta syksyä!



Että olisi edes jotakin


Vuodenaika
jolloin aika hidastuu
jää makoilemaan jokaiseen
vesilätäkköön
viipyy viheliäisessä tuulessa

aika, jonka hiukset poukkoilevat
pitkin kalpeita kasvoja

taivaan täydeltä
harmaita pilviä
ei näy päivälle alkua
ei kukaan tunne sen päätettä

vuodenaika, joka
pukeutuu keltaiseen
punaiseen, purppuraan

että olisi edes jotakin
mitä ihailla
katsoa
ja kiitellä